... mutta hyvässä mielessä :D BC treenit kuuluu tehdä failureen asti, eli jokainen sarja päättyy epäonnistuneeseen toistoon. Tämän kanssa mä olen kamppaillut kovasti, sillä on jotenkin todella vaikeeta uskaltaa ottaa niin suuret painot, että ei vaan jaksa! Oon aina pitänyt hyvää teknistä suoritusta myös viimeisellä toistolla tärkeempänä kuin väkisin vääntämistä. Ja väkisinhän se menee siihen väkisin vääntämiseen, jos vikan toiston on tarkoitus epäonnistua.
Hauiskäännöissä failure on tullut aikasemminkin vastaan, kun heikompi vasen käsi ei yhtäkkiä enää vaan nouse. Samoin pystypunnerruksessa, jota teen tällä hetkellä 30 kg tangolla, toisinaan ei viimeisen sarjan kahdeksas toisto enää nouse. Muissa liikkeissä viimeset toistot on toki näillä "über-raskailla" painoilla kamalia ja tuntuu, että pää räjähtää, mutta kyllä jollain ihmeen konstilla viimenenkin toisto tulee aina tehtyä. Vaikee toisaalta kuvitella, että päästäisin esim. penkkipunnerruksen (jota teen smithissä) tai kyykyn siihen pisteeseen, että en enää jaksaiskaan nostaa ylös, vaan rutistuisin tangon alle... järki käteen! :D
Oon tykästynyt kahteen BC:n neljästä eri treenistä ja teen niitä nyt vuorotellen 4-5 kertaa viikossa. Viime ja edellisellä viikolla kävin myös ryhmäliikuntatunneilla (GRIT Strenght ja GRIT Plyo), mutta koska yksi BC:n treenivaihtoehdoista on myös aerobisempi ajattelin, että noi tunnit ajaa saman asian. Painiskelen edelleen sen ongelman kanssa, että treenit on kovin yläkroppapainotteisia ja haluaisin erityisesti kehittää tuota berberi-osastoa :D Hyvänä esimerkkinä mun ylä- ja alakropan suhteellisesta erosta on se, että kyykättyäni syväkyykkyjä 40 kg tangolla, ei mun tarvitse vaihtaa penkkipunnerrukseen kiekkoja... Eli pelkistettynä: mun kädet on yhtä vahvat kuin jalat (tai jalat yhtä heikot kuin kädet)!!! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit ovat tervetulleita :)