Välillä hymyilyttää väkisinkin :)

Viime juoksulenkistä onkin jo kulunut aikaa varmaan kuukauden verran. Sillon käytiin kaverin kanssa kipasemassa Töölönlahti ympäri pari kertaa. Tänään oli sellanen fiilis, että pakko päästä vähän juoksemaan ja tuulettamaan ajatuksia :) Tänään sai yksi mielen päällä ollut isompi henkilökohtainen juttu ratkaisun (tai sanotaanko, että enempää asialle ei voi enää tehdä, se on nyt niin sanotusti "jätetty tuomioistuimen harkintaan") ja teki vaan mieli päästä yksin omien ajatusten kanssa pellolle :)

Kun vuosia sitten alotin juoksuharrastuksen, oli mulla tapana aina kuunnella musiikkia juostessa. Se oli oikeestaan se juttu, mikä sai mut usein lenkille lähtemään, muulloin kun tuli niin harvoin kuunneltua musiikkia. Jossain vaiheessa kyllästyin ennen kaikkea niihin iänikuisiin samoihin biiseihin, jotka tuollon iPodillani oli, ja jätin musiikin pois. Välillä oli myös ihan virkistävää juosta ihan vaan luonnon hiljaisuudessa ja myös pitää juoksutahti tasasena, kun ei aina välillä "tarvinnut" pinkasta vauhtiin jonkun hyvän biisin siivittämänä. Tänään päätin taas kuunnella musiikkia juostessa (kylläkin ihan uusia biisejä Spotifystä :) ja tiedättekö, mikä ihana "kaikki on oikeestaan aika hyvin" -fiilis tuli, kun yks lempparibiiseistäni pärähti soimaan, olin piiiitkällä hiekkatiellä peltojen keskellä ja aurinko paisto <3 Semmonen fiilis, että naama vääntyy väkisinkin hymyyn :) Välillä vaan tulee sellasia onnellisuuden tuulahduksia.